Puheenvuoro ilmestyi lehdessä 4/2015

Suomalainen tekstiili-insinööri on
uhanalaisempi kuin lumileopardi

Jukka Sipilä, Foxa Oy
Lumileopardeja esiintyy Keski-Aasian vuoristoseuduilla. Suomalaisia tekstiili-insinöörejä taas voi tavata enenevässä määrin Siljan elohopearisteilyillä. Lumileopardeja on 3500-7000 kpl, työikäisiä tekstiili-insinöörejä Suomessa paljon vähemmän. Lumileopardeja suojellaan, suomalaisten tekstiili-insinöörien lisääntyminen taas on päätetty lopettaa.

Tekstiilikoulutus Suomessa vähenee kuin se kuuluisa pyy maailmanlopun edellä. Osaajat vanhenevat ja uusia alalle tulijoita on kovasti vähän. Vaikka tekstiiliteollisuus on maassamme vähentynyt dramaattisesti viimeisten vuosikymmenien aikana, on täällä edelleen suuri joukko alan yrityksiä. Teollisuuden lisäksi tekstiiliammattilaisia tarvitaan jatkuvasti myös kaupan alalla, hankintaorganisaatioissa ja pesuloissa.

Kun tekstiilialan professuurit sulautuvat materiaalitekniikkaan ja ammattikorkeakouluista loppuvat tekstiililinjat, voidaan vain ihmetellä, mistä löytyvät tulevaisuuden kangas- ja ompelutekniikan osaajat. Vaikkei koulutus yksinään tee ammattilaista, se antaa hyvän pohjan töihin tulijoille. Jos ei ole koulutusta, harva edes alalle tulee.

Ruotsissa tekstiilialan koulutusasiatkin ovat toisella tolalla. Siellä koulutus on keskitetty Boråsiin, jossa voi opiskella designia, kaupallistamista ja tekniikkaa. Sisään otettavien opiskelijoiden määrä on moninkertainen verrattuna Suomeen, sen myötä myös tekstiililiiketoiminnan menestys.

Vastakkainasettelua pitäisi välttää, mutta minua ihmetyttää muun muassa artesaanikoulutuksen laajuus verrattuna tekstiilitekniikkaan. Netistä nopsaan katsottuna artesaanikoulutusta tarjotaan 40 oppilaitoksessa(?). Tekstiilitekniikkaa ei juuri missään. Tuntuu kuin savenvalajat ja miilunpolttajat olisivat koulutusviranomaisten erityissuojeluksessa. Käsityöammatit ovat kivoja ja kannatettavia, mutta tuskin kukkopillivienti korjaa Suomen vaihtotasetta. Vaikeaa on myös taiteilijan palkoilla asuntolainaa lyhentää, varsinkin, jos ei työllisty.

Moni asiakkaamme on valittanut, että enää ei löydy myöskään ammattitaitoisia malliompelijoita. Lähes ainoat ihmiset, joka haluavat tehdä ompelutyötä, ovat maahanmuuttajat. Suomalaiset työnhakijat tuntuvat vierastavan Singerin hurinaa. Ja nyt ei puhuta massaompelusta, vaan korkeaa ammattitaitoa vaativasta erikoisosaamisesta.

Olen ehdottanut muutamalle opintosuuntaa pohtineelle nuorelle tekstiili-insinöörin opintoja yhdistettynä kiinan kielen opiskeluun. Siihen päälle vuoden harjoittelu Kiinassa. Kielivalintojen variaatioina voisivat jatkossa olla hindi tai parsi. Varmasti löytyisi töitä. Neuvotut eivät ole tarttuneet ehdotukseeni. Onkohan syynä se, että ala ei houkuta vai että koulutustarjonta on vaatimatonta? On tietysti mahdollista, että ehdottaja on koettu jurakauden jäänteeksi.

Toivottavasti päättäjät heräävät, ja tekstiilialan koulutukseen tulevaisuudessa tullaan panostamaan edes kohtuullisesti. Kokonaisuudessaan tekstiiliteollisuus on varsin laajaa, ja sen tuotteita on kaikkialla. Ilman osaavia ihmisiä siitä ei jää Suomeen kuin leikkuujätteet.

 jukkasipilä_pienempi

Kirjoittaja Jukka Sipilä on Foxa Oy:n perustaja, joka haluaa säilyttää lapsenuskonsa suomalaisen tekstiiliteollisuuden tulevaisuuteen. Foxa Oy taas on yhtiö, jonka missio on kehittää ja myydä korkealaatuisia työ-, sotilas- ja ulkoiluvaatekankaita tolkulliseen hintaan.