Puheenvuoro 12.3.2014
Juttu on ilmestynyt Tekstiililehden numerossa 2/2014

Tekstiilien ympäristövaikutusten arviointi - miksi ja miten?

Tuotelähtöisen ympäristöpolitiikan tarkoitus on vähentää tuotteen ympäristövaikutuksia koko tuotteen elinkaaren ajalta niin, että huomioidaan ympäristöasiat tuotteen suunnittelussa, valmistuksessa, käytössä ja käytöstä poistumisessa. Tähän käytetään työkaluna muun muassa elinkaariarviointia (LCA). Alla oleva kuva kuvaa tekstiilituotteen elinkaaren eri vaiheet.

Elinkaarilaskennan perusteella voidaan esimerkiksi hakea erilaisia ympäristömerkkejä, ja niiden avulla vastata jälleenmyyjien vaatimuksiin. Tekstiiliteollisuudessa on käytössä seuraavanlaisia erilaisiin vaatimuksiin perustuvia merkkejä

  • Joutsenmerkki, EU ympäristömerkki, Bra miljöval ja Eco-Tex
  • Oeko-Texin standard 100 ja Sustainable Textile Production (STeP)

Jos yritys haluaa itse vaikuttaa ympäristövaikutuksiinsa, on hyvä aloittaa selvittämällä oman tuotteen elinkaari ja vaihtoehtoiset käytettävät materiaalit. On myös olemassa apuvälineitä ja yhdistyksiä, jotka pyrkivät tekemään asian helpommaksi ja antavat keskiarvoisia lähtötietoja. Näistä mainittakoon Higg index – Sustainable apparel coalitionin kehittämä itsearviointityökalu www.apparelcoalition.org - jolla valmistaja voi kvalitatiivisesti arvioida oman tuotteensa ja sen materiaalien kestävyyttä. Koalition jäseniä ovat monet tutut merkit, esimerkiksi Esprit, Adidas, Desigual, H&M, Nike, Lenzing ja DuPont.

Tuotesuunnitteluvaiheessa eri materiaalien ympäristövaikutuksiin voi tutustua esimerkiksi osoitteessa http://msi.apparelcoalition.org/#/materials. Siellä materiaalien pisteytys perustuu ainakin osittain Life Cycle Inventory (LCI) –tietoihin (sama kuin LCA, mutta ilman vaikutusarviointia).  Pisteytyksen perusteella Lyocell on nykyisistä tekstiilimateriaaleista paras. Tulevaisuudessa nämäkin työkalut perustuvat kvantitatiiviseen tietoon ja elinkaariarviointiin.

Kuva: Tekstiilin elinkaarivaiheet

VTT_Ymparisto_tekstiilin elinkaarikuva_pieni

Kulutetun energian määrä ja laatu näkyvät hiilijalanjäljessä

Elinkaariarvioinnissa lasketaan kaikki ympäristövaikutukset tuotteen elinkaaren ajalta. Tähän menetelmään perustuvat myös erilaiset jalanjäljet. Hiilijalanjälki kertoo elinkaaren aikaisista kasvihuonepäästöistä, ja vesijalanjälki veden kulutuksesta.

Hiilijalanjälki muodostuu pääosin elinkaaren aikana kulutetun energian perusteella. Tekstiiliteollisuudessa energiaa kuluttavat muun muassa raaka-aineiden (kemikaalit, kuidut, langat, värjäysaineet jne.) valmistus, kankaan valmistus, jäteveden käsittely, kuljetukset ja pesut. Hiilijalanjälkeä voidaan pienentää pyrkimällä vähentämään energiaintensiivisiä vaiheita, pienentämään prosessien energian kulutusta ja valitsemalla vähäpäästöisiä energiantuotantomuotoja. Selvittämällä tuotteen tuotantoketjun eri vaiheet ja niiden aiheuttamat päästöt voidaan tunnistaa parannuskohteita ja tehdä ympäristöystävällisempiä valintoja.

Jotta ei tehdä vääriä olettamuksia: esimerkiksi polyesterin valmistuksessa energiankulutus on korkeampi kuin luonnonmateriaaleilla mutta käyttövaiheessa alhaisempi.  Jos polyesteri kierrätetään, kokonais-hiilijalanjälki voi olla jopa alhaisempi kuin luomupuuvillan /1./. Toisaalta kierrätetty materiaali vaati prosessointia, ja tämäkin pitää ottaa huomioon. Elinkaariarviointiin perustuvat laskemat varmistavat, että ei tehdä vääriä johtopäätöksiä. Kierrätetty materiaali voi olla siis myös ympäristövaikutuksiltaan huonompi kuin neitseellinen materiaali.

Vesijalanjäljen laskeminen edistää kestävää vesivarojen hallintaa

Globaalissa mittakaavassa hyvälaatuinen makea vesi on jakaantunut epätasaisesti. Vesijalanjälkeä voidaan määrittää eri tavoin, mutta sitä varten on olemassa nyt myös standardoitu menetelmä ISO 14046, joka korostaa paitsi veden käytön volyymiä myös laatua ja veden paikallista saatavuutta. Vesijalanjälki on elinkaarilaskentaan pohjautuva menetelmä, mikä tarkoittaa sitä, että tuotteen koko elinkaaren aikainen vedenkäyttö ja veden laadun muutokset lasketaan mukaan.

Suomessa vesitase on erinomainen: Suomen makeanveden varat asukasta kohti ovat Euroopan suurimpia, vesi on laadultaan hyvää ja vedenpuhdistusteknologia korkeatasoista. Suomessa tuotettu ja suomalainen tuotanto saa matalan vesijalanjäljen, koska Suomessa veden saatavuusindeksi on noin 0,01, kun taas paikassa, jossa vettä on niukasti, indeksi on lähes 1.

Kuva:  Veden saatavuuden jakaantuminen maailmassa vuonna 2025 (World Resource Institute).

 

VTT_Ymparisto_Vedensaatavuuskuva_pieni

 

Kuvasta näkee, miten veden saatavuus tulee jakaantumaan vuonna 2025. Vesijalanjäljen laskeminen edesauttaa kokonaisvaltaista ja kestävää vesivarojen hallintaa ottaen huomioon kaikki vettä kuluttavat toimijat. Tekstiilien osalta tämä yleensä tarkoittaa raaka-ainetuotannon tai tuotteen välivaiheiden valmistuksen vedenkulutuksen huomioimista useissa eri maissa, joiden vesitase ei välttämättä ole yhtä hyvä kuin Suomessa. Tekstiilit eroavat vedenkäytöltään eri elinkaaren vaiheissa – puuvillan vedenkulutus keskittyy raaka-aineen tuotantovaiheeseen (puuvillan kastelu) ja tekokuitujen valmistusvaiheeseen. Veden laatuun vaikuttaa kuitujen värjäysvaihe. Yrityksillä on kuitenkin merkittävä rooli vesivarojen hallinnassa, ja vesijalanjälki ympäristöindikaattorina auttaa teollisuutta kohti kestävämpää vedenkäyttöä.

VTT:llä on 20 vuoden kokemus LCA- ja ympäristöjalanjälkimenetelmien kehityksestä ja laskennasta, omasta LCA-työkalusta ja yritysten konsultoinnista. Lisätietoa aiheesta löytyy kotisivultamme osoitteesta http://www.vtt.fi/research/technology/sustainability_assessment.jsp?lang=en

Kirjoittajat: Catharina Hohenthal (erikoistutkija), Tiina Pajula (johtava tutkija), Helena Wessman (erikoistutkija). 

/1./ Woodhead publishing in Textiles Nr 98, Sustainable Textiles Life cycle and environmental impact, 2009, p.15