Olipas se halpa!

Hanna Lusila, Weecos Oy

Lapseni on nyt 10-vuotiaana käynyt ensimmäisiä kertoja vaateostoksilla ilman vanhempia. Kotiin tullessaan hän on innokkaasti esitellyt meille hankintansa. Jokaisella kerralla viimeistään toinen lause, jonka hän vaatteesta sanoo, on ”Tämä maksoi vain 12€, eiks ollut halpa!” Tämä puolestaan synnyttää itsessäni automaattisesti vastauksen ”No kyllä oli halpa, hienoa jäi vielä rahaa ylikin”.

Mutta onko se hienoa, että paksu collegehuppari maksaa 12€? No ei tietenkään. Tiedämme, että jos uusi t-paita maksaa 5€ tai collegehuppari 12€, niin tuotantoketjussa on ihmisiä, jotka eivät saa työstään kunnon korvausta, tai materiaali ei kestä käyttöä pitkään. Miksi sitten ensimmäinen reaktio halpaan hintaan on lähes yksinomaan positiivinen?

Ennen hyvinvointivaltion syntyä suomalaiset elivät pääosin köyhyydessä, jossa säästäminen ja niukkuus oli pakko, ei valinta. Hyvinvoinnin kasvaessa käytettävissä olevat varat ovat kasvaneet, mutta puhe säästämisestä ja halvan hinnan hyveestä on säilynyt. Elämme ristiriitojen keskellä. Kulutus on kasvanut valtavasti, mutta samalla puheessamme ilo säästetyistä euroista on lähes yhtä automaattinen kuin seuraava hengenveto.

Ongelman tästä tekee se, että joka kerta kun käymme ostoksilla, haluamme samanaikaisesti lisää tavaroita ja vaatteita ja säästää rahaa. Tästä seuraa, että ymmärryksemme tuotteen hinnanmuodostuksesta ja sen oikeudenmukaisuudesta vääristyy. Halpa on hyvä, kallis on ongelmallinen, ajattelemme. Tämä ajatusmalli on ollut murroksessa erityisesti viimeisten muutaman vuoden aikana, kun ihmisten tietoisuus erityisesti muoti- ja tekstiilialan globaaleista eettisistä ja ekologista ongelmista on kasvanut voimakkaasti. Mutta kasvanut tietoisuus muuttuu hitaasti uusiksi toiminta- ja ajattelumalleiksi, ja automaattisella ”halpa on hyvä” -reagoinnilla siirrämme tätä ajatusmaailmaa seuraavalle sukupolvelle.

Yrityksessäni Weecos.comissa törmäämme tähän haasteeseen jatkuvasti. Verkossa toimivalla kauppapaikallamme on tällä hetkellä lähes kaksisataa yritystä, joista suuri osa on suomalaisia muoti- ja tekstiilialan yrityksiä. Koska kaikki yritykset ja tuotteet on valikoitu niin, että niiden toiminta ja tuotanto on eettistä ja ekologista, on myös tuotteiden keskimääräinen hinta korkeampi kuin esimerkiksi pikamuotiliikkeissä. Pyrimmekin kertomaan mahdollisimman avoimesti ja tarkasti siitä, miten tuotteen hinta muodostuu, jotta asiakkaat ymmärtävät miksi collegepaita meillä maksaa 90 €, eikä 12 €. On jaettava tietoa siitä, miten tuote on suunniteltu, mitä hyvälaatuiset ja kestävät eettiset ja ekologiset materiaalit maksavat, mikä on tuotteen käyttöikä, kuka saa oikeudenmukaisen palkan työstään, ja mitä oikeudenmukainen palkka käytännössä tarkoittaa.

Tarvitaan siirtymä edullinen vs. kallis -ajattelusta siihen, että pysähdymme miettimään ostosta tehdessämme kenelle nämä minun rahani menevät, tiedänkö kuka rahani saa ja niistä hyötyy, ja onko se minulle ok. Mutta niin kauan, kun puheen tasolla automaattisesti innostumme ja kehumme jokaista halpaa ostosta, on tämä siirtymä todella haastava. Ensimmäinen askel on se, että tiedostaa ongelman. Jatkossa yritän siis olla iloinen siitä, että lapsi on löytänyt mieleisensä vaatteen, mutta en siitä, että se on ollut todella halpa. Sen jälkeen kannustan ja ohjaan lasta siihen, että myös hän pysähtyisi vaateostoksilla miettimään kuka hänen rahansa saa, ja onko se hänelle ok. Itse asiassa kannustan tähän kaikkia, myös itseäni. Tiedätkö kenelle rahasi vaateostoksilla menevät, ja onko se sinulle ok?

Nimi: Hanna Lusila

Työ: Yrittäjä Weecos Oy

Koulutus: Filosofian maisteri (vuorovaikutteinen teknologia), Yrittäjän ammattitutkinto

Ura: Vanhempi käyttöliittymäsuunnittelija Nokia Oy:lla 5 vuotta, yrittäjä ja toimitusjohtaja Weecos Oy:ssä vuodesta 2012

Perhe: Kaksi lasta, mies ja energinen Iitu-koira

Asuu: Tampereella

Harrastukset: Vanha omakotitalo ja puutarha, historia, metsä, sienestys ja marjastus, lenkkeily ja pyöräily