10.5.2021

 

Tavoitteena kauniimpi lähtö - Tekstiilisuunnittelun opiskelijoiden vainajapeiteprojekti 

Teksti: Tiina Karhu, Metropolia AMK
Kuvat:  Kaisa Piiparinen, Reeta Sirviö, Aliisa Tuomainen  

Jutun lyhennetty versio on julkaistu Tekstiililehdessä 2-2021 

Metropolia Ammattikorkeakoulun tekstiilisuunnittelun opiskelijat suunnittelivat kauniit kudotut vainajapeitteet Suursuon sairaalan saattohoito-osastolle. Peitteet tilasi Helsingin Saattohoidon Tukiyhdistys ry, joka on sairaalavapaaehtoisten perustama poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton järjestö. Tukiyhdistys pyrkii muun muassa lisäämään ajantasaista tietoa saattohoidosta. Peitteet kudottiin Metropolian jacquard-kudontalaitteella Arabian kampuksella Helsingissä.

Suursuon sairaalassa Helsingin Maunulassa toimii kaksi saattohoito-osastoa, joiden potilaat ovat useimmiten iäkkäitä helsinkiläisiä. Asiakkaat tulevat kotihoidosta, erikoissairaanhoidosta tai Helsingin kaupungin sairaaloista ja heitä pyritään hoitamaan mahdollisimman kodinomaisissa tiloissa sairaalarutiineja unohtamatta.

Koska osastoilla on pyritty kodinomaisuuteen, oli jo aiemmin osasto 11:n henkilökunnan ja tukiyhdistyksen aloitteesta toteutettu projekti, jossa Metropolian tekstiilisuunnittelun 1. vuoden opiskelijat toteuttivat osaston keinutuoleihin pehmusteet. Keinutuolimatoista pidettiin näyttely v. 2017 suuremman saattohoito-osaston käytävällä. Matoista valittiin äänestyksen perusteella ne, jotka lunastettiin tukiyhdistyksen toimesta osaston käyttöön. 

Tämän hankkeen yhteydessä tukiyhdistyksen Ulla Minkkinen ja opiskelijoita ohjannut opettaja Ulla Karsikas näkivät, kuinka vainajia kuljetettiin sängyillä sairaalan käytävillä pelkällä kertakäyttölakanalla peitettynä. ”Meille, joille sairaala ei ole päivittäinen ympäristö, se näky oli karu.”, Ulla Minkkinen kertoo. Keskusteluissa osaston henkilökunnan kanssa kävi ilmi, että myös he kokivat sen ongelmana, vaikka käytäntö onkin yleinen kaikissa sairaaloissa. Kuljetuksen lisäksi kertakäyttölakana on käytössä silloin, kun omaiset tulevat hyvästelemään läheisensä. Henkilökunnan edustaja, osastonhoitaja Paula Lagerstam kertoi, että läheisen kuolema herättää aina valtavasti tunteita: ”Aistitaan ja koetaan sellaisia asioita, joihin normaalitilanteessa ei kiinnittäisi huomiota. Ei ihme, että näky paperilakanan peittämästä läheisestä, menetetystä rakkaasta, jätä hyvää muistoa!”  

Näin syntyi ajatus arvokkaista ja kauniista vainajapeitteistä ja siitä, että niiden suunnittelusta ja mahdollisesta toteutuksesta vastaisivat Metropolian tekstiilisuunnittelun opiskelijat. ”Se olisi nuorille opiskelijoille mahdollisuus tehdä heille uudessa ympäristössä jotain täysin uutta”, Ulla Minkkinen kertoo. 

 

Aliisa Tuomaisen Lohduttava luonto

Vainajapeitteiden suunnittelu 

Koska aihe tuntui haastavalta nuorille opiskelijoille, siitä muokattiin ILO-SURU -tehtävänanto, jolloin opiskelijat pystyivät valitsemaan, kumpaan teemaan tarttuisivat. He suunnittelivat joko julkitilatekstiilin Metropolian kulttuurialan kampukselle Arabiaan tai vainajapeitteen em. asiakkaalle. Vainajapeitteen toteutustapaa ei ollut suunnitteluvaiheessa rajattu, mutta materiaalin ja rakenteiden tuli kestää käyttöä ja huoltotoimenpiteitä. Sinällään tehtävänanto istui hyvin osaksi Julkitilatekstiiliprojektia, jossa käsitellään mm. erilaisten julkisten tilojen tekstiilivalintoja sekä niille asetettuja vaatimuksia. Puolet ryhmän opiskelijoista tarttui rohkeasti konkreettiseen SURU-haasteeseen.

”Oli aavistuksen jännittävää lähteä suunnittelemaan tämän tyyppistä tuotetta, mihin jo oletusarvoisesti on liitettävissä suuria tunteita. Tämä oli kuitenkin myös vahvasti se syy, minkä takia tähän projektiin alun perin halusin lähteä mukaan. Suunnittelun aikana pohdin paljon sitä, millainen arvo vainajapeitteellä voi olla esim. vainajan lähiomaisille ja osastolla työskenteleville ihmisille”. Opiskelija Reeta Sirviö


”Kurssilla oli mahdollisuus lähteä tekemään suunnittelutyötä joko ilo tai suru -aihepiirin ympärillä. Lähdin mukaan suruaiheiseen suunnitteluprojektiin, sillä se tuntui tärkeältä ja opettavaiselta ja erosi vaikealla aiheellaan aiemmista suunnitteluprosesseista. Halusin erilaista ja arvokasta ammatillista kokemusta herkän asian ääreltä sekä laajentaa osaamistani tekstiilisuunnittelijana.”
Opiskelija Hannamari Huhtala-Saari

Käyttäjälähtöisen suunnitteluprosessin tiedonhankinta tehtiin ryhmätyönä. Opiskelijat perehtyivät saattohoitoon ja osa heistä vieraili osastolla keskustelemassa henkilökunnan kanssa heidän työstään. Suunnittelun reunaehdot tarkentuivat. Peitteissä ei esim. saisi olla uskonnollisia symboleja, koska potilaat edustivat sekä eri uskontokuntia, että uskonnottomia. Peitteiden tuli lisäksi olla vesipestäviä ja peitteiden kooksi määriteltiin 250 x 200 cm:ä. Vainajat voivat olla kookkaita ja peitteen tuli laskeutua kauniisti vuoteelta. Vaikka yleinen käytäntö on, että vainaja puetaan kertakäyttöiseen avopaitaan ja paperisiin lakanoihin, Paula Lagerstam kertoi, että voidaan toimia myös omaisten toiveiden mukaan esim. vainajan pukemisessa. Samoin esimerkiksi eri uskontokuntien rituaaleihin kuuluu erilaisia tapoja pukea vainaja. 

”Suunnitteluni alkoi tutustumalla eri maiden hautajaiskulttuureihin, minkä pohjalta tein kuvamateriaalia ja värikarttoja siitä, miten eri värit koetaan ja miten niitä käytetään. Tämä toimi hyvänä pohjana suunnittelulle, sillä näin pääsin lähemmäs aihetta, mikä tuntui muuten henkilökohtaisella tasolla vielä vieraalta.” Opiskelija Reeta Sirviö

Tiedonhankinnan ohella suunnitteluprosessi eteni ideoiden luonnosteluun, sairaalasängyn pienoismallien muotoiluun ja mm. moodboardien rakentamiseen. Opiskelijat haastattelivat myös oppilaitospappi Tiina Kaaresvirtaa, joka kertoi surun ja surevien kohtaamisesta. Häneltä opiskelijat saivat tietää, että osa surevista omaisista voi kokea, että vainajalla on kylmä. Tähän ajatukseen tarttui opiskelija Lilli Ilmavirta, joka suunnitteli vainajapeitteen värimaailman niin, että hänen suunnittelemansa vihreä peite yhdistyisi kokemukseen lämpimästä keväästä.  

”Haastavinta suunnittelussa oli vahva ajatustyö, jossa asetuttiin läheisensä menettäneen ihmisen asemaan sairaalavuoteen äärelle. Peitteen suunnittelussa tuli myös ottaa huomioon, että se sopisi erilaisten ihmisten taustoihin ja sen täytyi olla tietyllä tavalla neutraali. Sairaalan toiveiden ja tarpeiden täyttäminen ja oman visuaalisen ajatuksen välittäminen juuri oikealla tavalla toi suunnittelutyöhön haastetta.” 

Opiskelija Hannamari Huhtala-Saari

Suunnitelmat vietiin opintojakson puitteissa konseptitasolle ja varsinainen toteutus rajattiin erilliseksi projektiksi. Konseptiin kuului kuitenkin materiaalin ja valmistustavan määrittely sekä alustava kustannusarvio. Opiskelijat esittelivät suunnitelmansa tukiyhdistyksen ja henkilökunnan edustajille joulukuussa 2018. Saadun palautteen mukaan opiskelijoiden presentoinnit olivat selkeitä, rauhallisia ja valinnat hyvin perusteltuja. Peitteet olivat kauniita ja niitä yhdistävä tekijä oli mm. erilaiset luontoelementit. Alustavasti, mikä tahansa peitteistä olisi voinut tulla valituksi toteutettavaksi. 

”Koin tärkeäksi suunnitteluvaiheessa, että peite tulisi olemaan visuaalisesti hyvin rauhallinen, kaunis ja tarinallinen. Vainajapeitteen ulkonäön suunnittelussa yhtä tärkeänä kulkivat peitteen helppohoitoisuus sekä laadukkaat ja pitkäaikaiset materiaalivalinnat, jotka asettivat suunnittelulle myös tarkat raamit ja haasteen.” Opiskelija Hannamari Huhtala-Saari

Vainajapeitteiden valinta 

Vainajapeitteet esiteltiin Saattohoidon Tukiyhdistys ry:n hallitukselle tammikuussa 2019. Palaute oli erittäin positiivinen ja sen mukaan kaikki peitteet sopisivat aiheensa puolesta suunniteltuun käyttöön. Toteutettavien peitteiden lopullinen valinta tehtiinkin käytettävyyden perusteella. Peitteistä karsiutuivat pois ne, joissa oli käytetty käsin kirjailua. Peitteiden tuli kestää huoltoa ja siihen kuuluvaa vesipesua. Palautteen mukaan käsin kirjotut yksityiskohdat ovat hankalia käytössä, sillä langat saattavat katketa, eikä henkilökunnalla ole välttämättä aikaa tai taitoa korjata niitä.

Hallituksen äänestyksen jälkeen kuusi peitettä tuli valituksi toteutusta varten. Näin molemmat osastot saisivat yhdet siniset, yhdet luontoaiheiset ja yhdet vaaleat peitteet. Valitut peitteet olivat yhtä lukuun ottamatta jacquard-kudottuja.  Kaisa Piiparisen sininen VIRTA-peite oli saanut inspiraationsa virtaavasta vedestä ja siihen liittyvästä symboliikasta. ”Peitteessä haluan tuoda esille tätä virtaamisen liikettä sekä auringonsäteiden kimmellystä veden pinnalla, elämän rauhallista siirtymistä eteenpäin”, Kaisa kertoo. Reeta Sirviön ILMA-peitteessä sininen kuvastaa rauhaa ja hiljaisuutta, pienet vaaleat pisteet valoa, toivoa ja menehtyneiden muistoa. ” Halusin tuoda esille kauneutta, arvoa ja tietynlaista haikeutta. Lisäksi pyrin suunnittelemaan peitteen siten, että se sopii mahdollisimman monelle ihmiselle”, Reeta kertoo.

 

Reeta Sirviön Ilma 

Aliisa Tuomaisen LOHDUTTAVA LUONTO -peitteessä on kuvioaiheena tammen-, haavan- vaahteran- ja pihlajanlehtiä luonnollisessa koossa. Taustalla on ajatus luonnon terapeuttisesta vaikutuksesta ja vainajapeitteelle pudonneista lohdullisista lehdistä. ”Vainajan elämä on kääntynyt syksyyn ja lehdet ovat lakastuneet. Pudonneetkin lehdet ovat kauniita ja kuuluvat elämän kiertokulkuun”, Aliisa kertoo. Samaa teemaa käsittelee myös Lilli Ilmavirran KIELO-peitteen aihe. ”Omalla tavallaan kielot kertovat uudesta vaiheesta luonnon ja vuodenaikojen kiertokulussa aivan kuten omaisilla on edessään uusi vaihe elämässä läheisen menehdyttyä. Kielon lehtien veistoksellisuus ja kielon kukkien herkkyys viestivät minulle tyylikkyyttä ja ajattomuutta.”, Lilli kertoo.

Hannamari Huhtalan AURINKOSYDÄN-peite (myöh. AJATUKSISSA) on väritykseltään vaalea.  Halusin suunnittelemani peitteen olevan vainajan elämää kunnioittava. Sellainen, joka olisi hienovarainen sävyltään ja kuvioinniltaan ja antaisi tilaa tärkeälle hetkelle läheisten läsnäollessa.”, Hannamari kertoo.  Myös Laura Riuttamäki oli hakenut peitteeseen rauhallista tunnelmaa, joka ei liikaa vetäisi huomiota puoleensa vaikeassa tilanteessa. Ommellen toteutettava LEPO-peite on vaalea, arvokas ja tasapainoinen. 

 

Kaisa Piiparisen Virta

Tuotannonsuunnittelu ja kudonta 

Peitteiden valinnan jälkeen opiskelijat jatkoivat vainajapeitteiden tuotannonsuunnittelulla lehtori Tuiti Pajun ohjauksessa. Tuotannonsuunnitteluun kuului mm. valmistusmenetelmien kartoitus ja valmistuksen vaatimat specsit eli materiaalit, loimien vakioleveydet, tuotantoajat, minimit ja hinnat.

Asiakkaan palautteiden perusteella tehtiin myös tuotekehitystä. Mm. vesipesuvaatimuksesta johtuen villakude vaihdettiin pellavaan, kirjailtujen yksityiskohtien tuotantotapaa muutettiin käsin kirjonnasta konekirjontaan tai kirjontalangan materiaali vaihdettiin tai em. yksityiskohtia karsittiin. Suunnitteluvaiheessa oli jo tiedossa, että vainajapeitettä ei pystytä Suomessa kudotuttamaan täysleveänä ja tästä syystä opiskelijat olivat suunnitelleet toteutuksen yleensä joko kahdesta tai neljästä kappaleesta. Asiakkaan toive oli, että peitteet valmistettaisiin kolmesta kappaleesta, sillä silloin sauma ei osuisi vainajan kasvojen keskelle ja peite laskeutuisi kauniimmin. Hannamari Huhtala-Saaren peitteen alkuperäinen sydänaihe muokkautui myös asiakkaan toiveesta abstraktimpaan ja graafisempaan suuntaan ja sai nimen AJATUKSISSA.

Koska suurin osa toteutettaviksi valituista peitteistä oli ajateltu tehtävän jacquard-kudontana, opiskelijat kartoittivat mahdollisia valmistuspaikkoja Suomessa. Valmistuttamisen haasteeksi muodostuivat suuret minimitilaukset tai liian suuret kudontatiheydet, jolloin tuotteen laskeutuvuus kärsisi suunnitellusta. Lopulta päädyttiin siihen, että peitteet kudottaisiin Metropolian tekstiilisuunnittelun omalla TC2-kudontalaitteella.

 

Opiskelija Kaisa Piiparinen otti haasteen vastaan ja suoritti ensimmäisen työharjoittelujaksonsa vainajapeitteiden kudonnan parissa. Kaisan teki sidostamisen ohella protomallit sekä tarvittavat pesutestit tuotteen kutistuvuuden selvittämiseksi.  200 cm:ä leveän vainajapeitteen valmistaminen useasta kappaleesta vaati kutojalta tarkkuutta ja jatkuvaa oman käsialan seuraamista, koska kappaleiden kuvioiden tulee kohdistua oikein valmiissa peitteessä.  Toteutuksen kannalta helpoin oli Aliisan LOHDUTTAVA LUONTO, jossa on ns. avoin raportti eivätkä kuviot muodosta saumattomasti jatkuvaa pintaa tai katekamatonta viivaa koko peitteen alueelle.

Covid-19-pandemia ja kampusten sulkeminen vaikuttivat myös vainajapeitteiden valmistamiseen. Sovimme asiakkaan kanssa, että pyrimme tekemään neljä peitettä, jolloin molemmilla osastoilla olisi kaksi eri tyyppistä peitettä käytössään. Kaisa kutoi peitteistä kolme ja viimeinen toteutettava, Hannamari Huhtalan AJATUKSISSA, kudotaan kuluvana keväänä. Luhaan tarttuu tällä kertaa opiskelija Riikka Lähteenmäki osana omaa työharjoitteluaan tekstiilisuunnittelun assistenttina. Valitettavasti KIELO ja LEPO -peitteet jäävät tällä kertaa toteuttamatta. Myös peitteiden ompelu tehtiin opiskelijatyönä ja siitä vastasi Maija Koppinen (valm. 12/2020). 

Kohti uutta 

Kolme valmista vainajapeitettä päästiin siis viimein luovuttamaan tammikuussa 2021. Asiakasta ja käyttäjää edustivat Ulla Minkkinen ja Paula Lagerstam. Myös nyt valmistuneiden peitteiden suunnittelijat Aliisa, Kaisa ja Reeta olivat itse paikalla. Tunnelma oli lämmin, tunteellinen ja helpottunut. Projekti oli venynyt eri syistä yli kaksivuotiseksi ja opiskelijoidenkin rooli muuttunut aloittelijoista lähes ammattilaisiksi. Ulla Minkkisen mukaan hanke oli yhdistyksen hallitukselle mielenkiintoinen ja he oppivat opiskelijoilta paljon: ”Meitä yllätti ja liikutti heidän sitoutumisensa ja se syvällisyys, millä he paneutuivat aiheeseen. Olemme heille kiitollisia.”

Paula Lagerstamille yhteistyö Metropolian opiskelijoiden ja opettajien kanssa oli ollut erittäin merkityksellinen ja koskettava kokemus. Paula pystyi omilla kertomuksillaan sairaalan arjesta välittämään opiskelijoille kuoleman, surun, toivon ja valon värejä, joista he suunnittelivat kauniit ja toivottavasti myös käytännölliset vainajapeitteet. ”Elämä ja kuolema näkyvät vahvasti näissä upeissa peitteissä, niiden jokaisessa kuviossa ja värissä. Ne kunnioittavat elettyä elämää ja lohduttavat surevia!”, Paula summasi. Hän esitti myös toiveen siitä, että jatkossakin nähtäisiin tekstiilisuunnittelun ja -taiteen tuottamia uusia innovaatioita nimenomaan sairaaloissa ja hoitolaitoksissa.

Projektissa myös mukana ollut opiskelija Riina Turpeinen tiivisti aiemmin omassa esityksessään, että ”kuolinvuoteella me kaikki olemme riisuttuja ja samalla viivalla, aivan kuten syntymänkin hetkellä”. Tähän opettajana voisin jatkaa, että nekin ovat niitä hetkiä, joissa on aina tarvetta turvallisille, kestäville, kauniille ja suomalaisille tekstiileille. 

”Minusta oli tekstiilisuunnittelijana hienoa olla mukana toteuttamassa tällaista työtä, jonka merkityksellisyys oli suunnittelussa koko ajan vahvasti läsnä. Toivon, että suunnittelemani peite toisi herkällä visuaalisella ilmeellään tilanteeseen edes aavistuksen verran rauhaa, lohtua ja toivoa äärimmäisten vaikeiden tilanteiden keskelle.”
Opiskelija Hannamari Huhtala-Saari