Professori Reijonen - Persoona isolla P:llä

 

Tekstiilialalla monet muistavat professori Ahti Reijosen, joka toimi alalla yli 40 vuotta. Hän oli legendaarinen tekstiilialan professori ensin Teknillisessä korkeakoulussa, sitten Tampereen teknillisessä korkeakoulussa Hervannassa. Akateemisen uran lisäksi Ahti työskenteli yli 15 vuoden ajan Porin Puuvillan ja Finlaysonin kutomoissa, sekä vaikutti vielä professorina ollessaankin teollisuudessa. Mutta tiesitkö, että Ahti vaikutti myös suomenkieliseen tekstiilisanastoon, erityisesti kutomolaitteiden osalta? 

 

 

 

Mistä kaikki alkoi - Ahdin lapsuus

 

Ahti on kotoisin Pohjois-Karjalasta, jossa hän syntyi ja vietti lapsuuden. Ahti syntyi vuonna 1933 Viinijärvellä. Ahdin isän suku, eli Reijosen suku, tunnetaan jo vuodesta 1546. Suku on peräisin Käkisalmen alueelta, entisestä Karjalasta, josta mentiin aikoinaan Suomen puolelle karkuun sotaväenottoja ja verotusta. Ahdin äidin suku, eli Lavikaisen suku, tunnetaan taasen 1500-luvulle saakka. Ahdin vanhemmat toimivat opettajina ja lisäksi isä maanviljelijänä.

Ahti kävi Viinijärvellä kansakoulun, jonka jälkeen hän aloitti Joensuun poikalyseon suoraan kolmannelta luokalta. Ahti kulki koulumatkaa joko junalla, hiihtäen, pyöräillen tai kävellen, eli ”kenkäillen”, mitä sanaa hän itse käytti Tekstiililehden haastatellessa häntä toukokuussa 2018. Ahti kertoi, että “matkaa kertyi yli 30 kilometriä päivässä. Päivät venyivät usein kellon ympäri, kun aamulla piti nousta ennen kuutta ja kotiin pääsi vasta kuuden jälkeen.” Ennen kuin Ahti ehti valmistua ylioppilaaksi Joensuun poikalyseosta, hänellä ja hänen kaverillaan tuli ongelmia rehtorin kanssa. Rehtori sanoi suutuksissaan Ahdille, että “et tuu ikinä pääsemään ylioppilaaksi”. Ahti vaihtoi tämän jälkeen koulua Varkauden yhteislyseoon. Tosin Joensuun lyseon rehtorikin vaihdettiin lennosta, kun vaikuttavassa asemassa oleva kaverin isä puuttui tilanteeseen.

 

Ahti muutti siis pois kotoa Varkauteen 16-vuotiaana. Varkauden yhteislyseota hän kehuu työelämälähtöiseksi, sillä tällä entisellä Ahlstromin koululla oli paljon yhteistyötä myös lähialueen teollisuuteen. Varkauden elämästään Ahti kertoi myös sen, että pelasi jääpalloa, koska “Varkaudessa ei voinut olla koulussa, jos ei osannut jääpalloa”. Varkaudesta Ahti kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1951.

 

Matematiikasta Ahti sai keskikoulussa arvosanaksi kymppejä ja matematiikan opettaja Armas Ore onkin jäänyt hyvin mieleen. Armas kertoi oppilailleen, että “minun äitini ja isäni opettivat, että kaikista teekkareista tulee juoppoja. Niinpä minusta tuli vain maisteri.” Tämän jälkeen opettaja kuitenkin jatkoi, että “toisaalta nyt kun vertaan omaa palkkaani diplomi-insinöörien palkkaan, niin minun palkkani on paljon pienempi.” Ehkä tämä jäi nuorella Ahdillakin niin hyvin mieleen, sillä lyseon jälkeen Ahdistakin tuli teekkari.

 

Teekkariajat ja operaatio Loraus

 

Syy, miksi 18-kesäinen Ahti haki opiskelemaan Helsingin Teknilliseen korkeakouluun, ja siellä tekstiilitekniikkaa, oli varsin rationaalinen. Hän oli nimittäin kuullut, että tekstiilialalla oli hyvä työtilanne ja useita työpaikkoja mistä valita. Ahti pääsikin ensi yrittämällä Polyteekkiin opiskelemaan.

 

Ahdilla on hyviä muistoja teekkariajoilta, kuten torikokouksista, vappumarsseista ja itsenäisyyspäiväkulkueesta. Yksi mieleenpainuvimmista teekkarimuistoista on operaatio Loraus. Operaatio lähti liikkeelle siitä, että Punaisen Ristin ylilääkäri kertoi verenluovuttajista olevan pulaa Helsingin Sanomien artikkelissa. Teekkarit innostuivat uutisesta ja sopivat yhteisestä verenluovutus-operaatiosta luennolla. Kun sairaalaan sitten saapui satoja teekkareita yhtäkkiä luovuttamaan verta, se meni verenluovuttajista sekaisin. Kyseessä oli kuitenkin win-win tilanne. Verenluovutus oli nimittäin kannattavaa myös opiskelijoille, sillä luovutuksen jälkeen sai ilmaiseksi kahvia, pullaa ja konjakkilasillisen. Lisäksi Ahti mainitsi, että “jos ei pitänyt kovaa meteliä ja istui hiljaa, saattoi saada jopa kaksi konjakkia”. Verenluovutuksesta tuli Ahdille tapa. Hän nimittäin jatkoi Lorauksen jälkeen verenluovutusta säännöllisesti, vielä 65-vuotiaaksi saakka. Verenluovutuskertoja kertyi yhteensä yli 110 kertaa.

 

Teekkariaika oli ohi nuorella Ahdilla jo neljässä vuodessa, sillä hän valmistui ennätysnopeasti tekstiilitekniikan diplomi-insinööriksi, ja olikin vuonna 1955 luultavasti Suomen nuorin korkeakoulusta valmistunut. Hän oli valmistuessaan vasta 22-vuotias. Syy nopeaan valmistumiseen oli hyvä valmistautuminen tenttiin. Polyteekissa oli vielä 50-luvulla nimittäin käytössä pikkudiplomi ja pakotteet tenttien läpäisemiseen. Samaa tenttiä pystyi yrittämään korkeintaan kolme kertaa kolmen vuoden sisällä, ja vain tentin läpäisemällä pysyi koulussa. Ahti valmistautuikin hyvin kokeisiin ja keskittyi usein yhteen aineeseen kerrallaan. “Olin arkajalka, ja en uskaltanut mennä huonoilla valmisteluilla tenttiin”, hän kertoi.

 

Opiskelujen loppupuolella Ahti myös tapasi tulevan vaimonsa. Hän kertoi, että ”nähtiin ensimmäistä kertaa 5.2.1955 Savo-Karjalaisen osakunnan tanssiaisissa vaatenaulakoilla. Olimme molemmat lähdössä jo pois, mutta kohtaamisemme jälkeen palasimme tanssiaisiin ja siitä vielä kuppilaan. Tein kuulemma vaikutuksen, sillä tarjosin kahvit ja pommacin, enkä viiniä. Tämän jälkeen saatoin hänet vielä bussille ja sovimme, että tavataan seuraavana päivänä elokuvissa.” Tästä alkoi pitkä parisuhde, sillä kesti vain vajaa kaksi vuotta seurustelun alusta, kun pariskunta jo meni kihloihin ja sitten naimisiin. 

 

Professori Ahti Reijonen

85-vuotias, eläkkeellä

Leski, 2 lasta, 4 lapsenlasta


Teollisuuden työtehtävät: Porin puuvilla, Finlayson

Akateemiset työtehtävät: Teknillinen korkeakoulu ja Tampereen teknillinen korkeakoulu (tekstiiliteknologia)

 
   

Teollisuuden tehtävät ja akateeminen ura

Vuonna 1955 Ahti sai diplomityöpaikan Porin Puuvillan kutomosta. Hakijoita Tampereelle oli kolme, mutta koska hän oli ainut maalta tullut, valittiin maalta kotoisin oleva Poriin.

 

Tästä alkoi Ahdin erikoistuminen tekstiilialalta mekaaniseen tekstiiliteknologiaan, kuten kutomiseen ja kehruuseen. Ahti työskenteli useita vuosia teollisuudessa, esimerkiksi kutomossa kehityspäällikkönä ja myöhemmin teknisissä erikoistehtävissä. Ahti teki kutomossa myös jatko-opintoja ja suoritti lisensiaattitutkinnon. Finlayson osti Porin Puuvillan vuonna 1973.

 

Maaliskuun 17. päivä 1969 Ahtia pyydettiin yllättäen Eteläranta kymmeneen, jossa oli kolme vuorineuvosta ja yksi edustaja työnantajaliitosta odottamassa. He kertoivat, että nykyinen Polyteekin professori oli sairastunut ja nyt haluttiin Ahti jatkamaan. Ahti suostui professoriksi, sillä hän koki että akateeminen ura oli hyvä jatko viidentoista teollisuudessa vietetyn työvuoden jälkeen. Näin alkoi Ahti Reijosen lähes kolmatta vuosikymmentä kestänyt ura tekstiilitekniikan professorina.

 

Ahti kertoi, että “70-luvun alussa Polyteekki oli hankala työpaikka johtuen taistolaisista. Mutta en antanut taistolaisille periksi.” Poliittisesta suuntautumisestaan Ahti jatkoikin, että “en ole ikinä ollut politiikassa ja olen suorastaan politiikka vastainen. Tämä johtuu siitä, että kun olin aikoinaan eduskunnassa kuultavana, minua harmitti, kun kansanedustajat saattoivat napata minulta vain yhden lauseen ja käyttivät sitä omiin tarkoituksiinsa. Olen nykyään aktiivinen äänestämättä jättäjä”.

 

Tekstiilialan korkeakouluopetus päättyi Helsingissä keväällä 1977 ja opetus siirrettiin Tampereen teknilliseen korkeakouluun. Tämä johtui osaksi siitä, että haluttiin palvella paremmin teollisuuden tarpeita, sillä noin kolmasosa koko maan tekstiiliteollisuudesta oli sijoittunut Tampereen seudulle. Tekstiili- ja vaatetustekniikan laitoksella professori Reijonen hoiti mekaanista tekstiilitekniikkaa ja vaatetustekniikkaa. Ahti kertoi, että “kadun vieläkin sitä, että annoin Tampereelle siirron tapahtua. Tampereella opetuksen taso laski. Tämä johtui osaksi siitä, että alalle tuli opettajia, jotka eivät olleet toimineet alalla aiemmin.” 

 

 

 


 

 

 

 

 

 

Ahti tuohihattu päässään. Ahti teki myös tuohisormuksia ja jakoi niitä esimerkiksi vuonna 1954 syksyllä aloittaneille tekstiilitekniikan opiskelijoille. 

 

Opiskelija: “Ahti on miesten esikuva ja naisten ihanne”

 

Opiskelijat muistavat tekstiili- ja vaatetusalan koulutusohjelman laitoksen johtajan hyvin. Häntä kutsuttiin usein proffaksi tai Teemuksi. Harva opiskelija kuitenkin tiesi, mistä Teemu nimi tuli. Teemu on Ahdin ensimmäinen nimi, sillä hänen koko nimensä on Teemu Ahti Tapio Reijonen.

 

Yksi opiskelija muisteli, että “Ahti on miesten esikuva ja naisten ihanne”. Toinen opiskelija kertoi, että “erilaisista yrityksistä tulleet luennoitsijat osasivat opettaa ja kertoa teollisuusyrityksen toiminnasta mielenkiintoisesti ja käytännönläheisesti. Näitä luennoitsijoita oli kehruuteknologiassa, vaatetusteknologiassa, kenkäteknologiassa, epätekstiilisissä materiaaleissa ja kuitukangasteknologiassa. Luennot olivat suosittuja.” Kolmas opiskelija taas huomautti, että Ahdin luennot olivat toisinaan haastavia seurata, sillä “luennoilla piti kirjoittaa paljon ja välillä ymmärtäminen oli todella hankalaa.”

 

Ahti oli innokas hiihtäjä ja kertoi hiihtotarinoitaan myös luennoilla opiskelijoilleen. Ahti kertoi, että “olen hiihtänyt 30 kertaa Pirkan hiihdon, viisi kertaa Kolin Ahmanhiihdon ja 16 kertaa Pogostan hiihdon. Mutta mikään pingottaja en ole ollut.” Ahti kertoi myös Tekstiililehden haastattelussa hiihtotarinan liiallisesta pingottamisesta: “Eräänä kertana ennen Pogostan hiihtoja joku kaveri rupesi edellisiltana parin tunnin välein mittaamaan ulkolämpötilaa ja voitelemaan suksiaan sen mukaan. Minä taas hiihtoa edeltävänä iltana menin kapakkaan ja tilasin ruoan muutamalla viinilasillisella. Aamulla kun juttelin kaverin kanssa, hän veikkasi, että hiihto menee alle kolmessa tunnissa. Minä taas arvelin hiihdossa kuluvan aikaa noin kuusi tuntia. Alussa jättäydyin hännille. Kilometrin päässä maalista oli pitkä nousu, ja huomasin tämän kaverin nojaamassa mäntyyn ja oksentamassa. Liekö johtunut huoltoasemalla tytöistä, jotka olivat syöttäneet hiihdon aikana kakkua ja muuta ruokaa. Kun olin tulossa pois saunasta, näin kaverin ylittämässä maaliviivan. Voitin kaverin siis puolella tunnilla. Tämän tarinan opetus siis on, että pingotus ei kannata.”

 

Ahti järjesti useita yritysvierailuja ja viihtyi opiskelijoiden kanssa myös korkeakoulun ulkopuolella. Ahti kertoikin, että sellaiset vuosikurssilaiset olivat usein yhtenäisempiä, jotka kävivät yhdessä reissuilla. Ahti oli opiskelijoiden mukana ainakin ITMA -messuilla Pariisissa, Hannoverissa ja Milanossa. Vielä eläkkeellä ollessaankin Ahti osallistui tekstiilialan teekkariopiskelijoiden, tvikkareiden, järjestämiin puurojuhliin.

 

Ahti myös saattoi tehdä koiruuksia kollegoille ja opiskelijoille. Hän saattoi esimerkiksi piilottaa opiskelijoiden tai kollegoiden kengät, pipon ja käsineet eri osaston naulakoille. Vanha opiskelija muistelee, että “uskalsimme kuitenkin kostaa kujeilut proffalle - emme niinkään yksin, vaan suuremmissa ryhmissä.”

 

Ahdin mielestä nykyinen opiskelu on helppoa, sillä voi käyttää laskinta tai tietokonetta. Vaikka Ahti ei käyttänyt omissa opiskeluissaan laskinta tai tietokonetta, matematiikka oli helppoa laskutikun avulla. Ahti kertoi, että “jo Armas Ore opetti poikalyseossa käyttämään laskutikkua. Tämä antoi minulle etumatkaa teekkarina, kun osasin sitä jo käyttää. Käytän itseasiassa laskutikkua edelleen. Laskutikku on kätevä likiarvoja laskiessa ja sen ansiosta pystyy päättelemään lukuarvoja.”

 

 

Tekstiilialan tilanne

 

Ahti on nähnyt Suomen tekstiili- ja vaatetusalan nousun ja laskun. Hänen uransa alkoi nousukautena ja loppui laskukautena. Ahti muistaa hyvin eri tekstiilialan yritysten toimitusjohtajia, joiden johdolla yritykset selvisivät vaihtelevasti liiketoiminnan muutoksista.

 

Ahti on myös opettanut useita tekstiilialan päättäjiä. Kysyttäessä näkikö opiskelijoista suoraan jo sen, kuinka he tulevat menestymään Ahti vastasi että ei ja kertoi, ”etukäteen on hankala sanoa, pärjääkö opiskelija työelämässä. Usein kun tulee ikää ja kokemusta, niin onnistuu myös paremmin työelämässä jos on terveet ajatukset. Tosi retee opiskelija saattaa olla myöhemmin aika vaarallinen työelämässä.”

 

“Hyvä toimitusjohtaja on patriarkka ja kerännyt rahaa, jolloin pystyy maksamaan koneet ja raaka-aineet käteisellä. Tämä on hyödyllistä etenkin silloin, kun lama-ajan alennukset. Korkeasuhdanteella laatu tulee myös olla hyvää, eikä saa jäädä jäännöseriä.” Esimerkin Ahti kertoi Finlaysonista, jossa “1940-luvulta alkaen olisi selvitty pienemmälläkin konemäärällä, eikä välttämättä olisi kannattanut enää ostaa lisää koneita. Finlaysonilla jäi sitten epäyhtenäinen konekanta, sillä oltiin ostettu vähän sitä sun tätä. Tämä tuli lopulta erittäin kalliiksi.”

 

Ahti luettelee muutoksissa hyvin selvinneisiin yrityksiin lukeutuvan esimerkiksi Reiman, Lapuan Kankurit ja Jokipiin Pellavan. “Yksi esimerkki hyvin johdetusta yrityksestä on Finn-Nauha Haapamäeltä. Finn-Nauha on pieni yritys, joka tekee laatutuotetta. Erät pysyvät pienenä ja myydään vain tilauksia vastaan. Kun muut tekee johonkin hintaan, Finn-Nauhalla tuote maksaa tuplasti. Mutta laatu on myös paljon parempi. Ei kannata tehdä tuotteita varastoon, sillä ne joutuu usein myymään alennuksella pois.”

 

Miten professori näkee Suomen tekstiili- ja vaatetusteollisuuden tulevaisuuden? Ahti arveli, että ”teva-teollisuus tulee jollain lailla takaisin Suomeen. Luultavasti yritykset ovat vain muutaman hengen yrityksiä. Suomalaisten tekstiili- ja vaatealan yritysten kannattaa panostaa hyvään laatuun ja erikoistua. Hyvästä raaka-aineesta valmistetuista tuotteista voidaan pyytää myös enemmän hintaa. Tällöin myös raaka-ainejätteen määrä pienenee automaattisesti. Puuvillakangas tuli kutoa hyväksi jo toimiessani teollisuudessa, sillä sen laatu heijastuu heti värjäyksessä. Erityisesti sellaisissa kankaissa, jossa on suuri painopinta kuten Marimekolla, kangas tulee olla virheetön. Myös ompelulanka tulee olla hyvälaatuista. Valitettavan moni yritys on vuosien saatossa aliarvioinut raaka-aineen laatua.”

 

Hyvän laadun puolesta Ahti puhuu vielä eläkkeellä ollessaan. ”Minä en yleensäkään kertakäyttöisiä tuotteita hyväksy.” Myös omassa elämässään Ahti on toteuttanut kestävän kehityksen mukaista ajattelutapaa. Ahti kertoikin, että “Opin jo alakoulussa parsimaan, ja se taito oli hyödyllinen myöhemminkin. Esimerkiksi armeijassa sain taskurahaa sillä, että parsin muiden sukkia ja ompelin nappeja. Toisaalta opiskelijat saattoivat arvioida minun sukkia, mikäli ne näkyivät avosandaaleista läpi. Olin nimittäin saattanut parsia sukat erivärisillä langoilla.” 

reijosen_teekkarilakki_400px

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ahdin teekkarilakki on vuodelta 1952. Sitä ei ole kertaakaan pesty. Ahti kertoi, että vaimo uitti lakkia hajuvedessä vuonna 1955 varmistaakseen sen, että vain hänen hajuvetensä haisee lakissa.

Ahdin perintö tekstiilialalla

Ahti Reijonen on Persoona isolla P:llä. Hän on tunnettu henkilö tekstiili- ja vaatealalla akateemisessa maailmassa sekä teollisuudessa. Vaikka Ahti olikin jo siirtynyt Teknilliseen korkeakouluun, hän liikkui sujuvasti myös teollisuudessa ja teki tekstiiliteollisuuden työnantajaliitolle erilaisia projekteja. Esimerkiksi Finlaysonin kautta hän oli mukana kehruu- ja kutomokonehankinnoissa Euroopassa, kuten Saksassa ja Englannissa.

 

Ahti myös kirjoitti uransa aikana satoja artikkeleita erilaisiin lehtiin, kuten Tekniikka ja Talouteen, Tehostajaan, Insinööriuutisiin, Aamulehteen ja Karjalaiseen. Myös Tekstiililehteen Ahti on kirjoittanut myös lukuisia artikkeleita eläkkeellä ollessaankin ja osa näistä löytyy STTL ry:n ja Tekstiililehden nettisivujen jäsenosiosta .

 

Kädenjälki näkyy myös Suomen tekstiilialan sanastossa, sillä hän oli mukana kolmessa tietosanakirja-hankkeessa etenkin kutomosanaston osalta. Ahti kirjoitti myös useita kirja-arvosteluja ja opintomateriaaleja, kuten prujuja. Hän kuitenkin totesi, että “prujuja ei kannattanut kirjoittaa, sillä tekniikka muuttuu niin nopeasti jolloin luennotkin vanhenevat kolmen vuoden välein”.

 

 

Eläkkeellä matkustelua, mökkeilyä ja hiihtoa

 

Yli 40 vuoden työntäyteisen vuoden jälkeen Ahti jäi eläkkeelle yhdessä vaimonsa kanssa. Pariskunta muutti Joensuuhun nauttimaan eläkevuosistaan. Tai “Jojensuuhun”, kuten Ahti sanoi, “sillä Kajaani lainasi toisen j:n Joensuulle”. Elämä vei siis takaisin lapsuusseuduille.

 

Eläkkeellä olemiseen on sisältänyt mökkeilyä, metsänhoitoa ja matkustelua. Ahti laskeskelee, että on matkustanut yhteensä yli 60 maassa. Erityisesti eläkkeellä ollessa pariskunta matkusteli myös kauempanakin, kuten Länsi-Afrikassa, Karibialla, Mustalla merellä, Venäjällä, Australiassa, Hongkongissa, Macaossa, Japanissa ja Egyptissä. Tai Ebyktissä, kuten hän alakouluaikaan kirjoitti aineeseensa. Tästä hän nimittäin sai opettajaltaan rangaistuksen, sillä opettaja pakotti Ahdin kirjoittamaan sata kertaa musteella että: ”Egypti ei ole Ebykti”.

 

Ahti asuu edelleen kotona rivitaloasunnossaan Jojensuussa. Hän kertoi, että vaikka nyt on ollut sairastelua, hän pystyy kuitenkin vielä hyvin itse hoitamaan kauppareissut ja muut juoksevat asiat, kuten veroilmoituksen täyttämiset. Hän myös lukee edelleen paljon, etenkin puoli historiallista kirjallisuutta.

 

Teksti: Milka Mustonen

Kuvat: Milka Mustonen ja Tekstiililehden arkisto 

 

STTL ry:n hallituksen jäsen, DI Milka Mustonen haastatteli Ahti Reijosta keväällä 2018 Joensuussa. Jutusta on julkaistu myös lyhennetty versio Tekstiililehdessä 3-2018.

 

 

Reijosen stipendi ansioituneille opiskelijoille

 

Professori Ahti Reijosen stipendirahasto perustettiin hänen merkkipäivänsä kunniaksi vuonna 1983. STTL ry jakaa Reijosen stipendirahastosta stipendejä ansioituneille tekstiilialan opiskelijoille.

 

Vuoden 2017 loppuun mennessä on myönnetty 16 stipendiä seuraaville henkilöille:

 

1986 DI Arto Huilla 2 500 mk

1988 DI Paula Saari 4 600 mk

1995 DI Merja Kuusela 2 000 mk

2001 DI Mari Johanna Laitala 9 000 mk

2001 DI Anita Hicks 9 000 mk  

2003 DI Saija Martikainen 800 €

2003 DI Kirsi Jaakkola 800 €

2005 DI Aira Liitola 800 €

2006 DI Iiro Vuorenmaa 1 000 €

2008 DI Anniina Rintamäki 1 000 €

2008 DI Merja Partanen 1 000 €

2011 DI Auroora Koivisto 1 000 €

2011 DI Susanna Lehtonen 1 000 €

2011 DI Milka Mustonen 1 000 €

2013 DI Tiia Smolander 1 000 €

2013 DI Ilona Parviainen 1 000 € 

 

 

Ahti Reijosen kirjoittamia artikkeleita Tekstiililehdessä vuosien varrella

 

Professori Ahtii Reijonen on kirjoittanut lukuisia artikkeleita Tekstiililehteen vuosien varrella. Tekstiililehden tilaajat pääsevät lukemaan nämäkin artikkelit maksutta kirjautumalla lehden jäsenosioon www.tekstiililehti.fi

 

Tekstiililehden artikkeleita muun muassa: 

 

Kudonnan ja kutomokoneiden kehityksen yleistarkastelua 3/82

Yrityksen tuotepolitiikka ja resurssien tarkastelua tuotekehityksen kannalta 5/82

Koneteknillisen ja automation kehityksen eri vaiheiden tarkastelua tekstiiliteknologian kannalta 6/82

Teollisen ja taloudellisen kehityksen eri vaiheet ja Suomen tulevaisuuden mahdollisuudet 2/83

TEVA-teollisuutemme “kujanjuoksun” onnistumisen edellytyksiä 5/83

Vaatteiden tarpeellisuuden taka-ajatuksia 6/83

Kudoksen ja neuloksen käytön valmistuksen tarkastelua 1/84

Automaation eri vaiheiden tarkastelua TEVA-tekniikan kannalta 3/84

Innovaatio ja tuotekehitys 6/84

Vaatetuksen fysiologista taustaa 2/85

Pellavatyyppiset langat 6/92

Villatyyppiset langat 1/93

Kampavillalagat 2/93

Puuvillatyyppiset langat 3/93

Puuvillatyyppiset lankoja ja niiden ominaisuuksia 5-6/93

Puuvillatyyppisistä kuiduista, langoista ja tekstiileistä 1/94

Eri hienokehruutavoilla valmistettujen lankojen rakenteesta ja laatuominaisuuksista 1.osa 2/94, 2.osa 3/94, 3.osa 4/94, 4.osa Kitkakehrätyt langat 6/94, Kutomisvastuksen ja kaidepaineen tasapainottelu 6/94 osa 5 Ilmasuihkukehrätyt langat 1/95

Johdattelua filamentti- eli säterilankoihin 2/95

Silkkistä tarinaa ja silkkituotteita 3/95

Teva-alan tekniseen kehitykseen vaikuttavat voimat 4/95

Muistiin merkittyä 1/02 (kuva alla)

Puheenvuoro: Inhimillinen pääoma - unohdettu tuotantotekijä 2/03

Neulekoneiden maailmantuotannosta 4/04

Texin taustahistoriaa Suomessa 5/04

Investoinnit kudontaan (syöstävättömien koneiden maailma) 6/04

Mistä yritysten innovaatiot tulevat 3/05

Tekstiilien kulutuksen ja tulotason välinen yhteys 4/05

Kuka investoi kehruuseen 5/05

Riskejä yrityksen toiminnan perusteissa 6/05

Investoinnit kihartamiseen 1/06

Näennäisinnovaatioita 2/06

De-innovaatiot 3/06

Tyhjätaskuyritääjän ja nuukuuden laatupolitiikka 4/06

Kokonaisvaltainen laatu 1/2007

Muotoilu tuotekehityksessä 2/2007

Teollisen muotoilun tavoitteita ja taustoja 3/2007

Tutkimustoiminta ja sen merkitys tuotekehityksessä 6/2007

Asiakasryhmätarkastelua uusien tuotteiden kannalta 2/2008

Markkinat ja tuotteet Bostonin neliössä 3/2008

Merkkituote ja Bostonin neliö 4/2009

Tekstiililangan läpimitan ja muodon tarkastelua I 5/2010, II 1/2011

Mistä tekstiilien ominaisuudet tulevat 3/2011

Tuottava luovuus innovaatioiden taustalla 1-2/2013